Turkiseläinkasvatuksella on Suomessa pitkät perinteet

Tänä päivänä maassamme toimii 931 turkistilaa, joista suurin osa on perheyrityksiä. Suomalaisista turkistiloista noin 97 % sijaitsee Pohjanmaalla.

Vuonna 2015 Suomessa kasvatettiin 1,7 milj. minkkiä, 2,5 milj. kettua ja 134 000 suomensupia. Hillerin kasvatuksesta Suomessa on luovuttu.

Turkiseläimet elävät joko varjotaloissa tai kasvatushalleissa , joissa jokaisella on oma pentukortein merkitty paikka. Varjotalot soveltuvat kaikkien turkiseläinten kasvatukseen, mutta halleissa kasvatetaan ainoastaan minkkejä. Eläimiä kasvatetaan niille luontaisessa ilmanalassa, joten ne tulevat toimeen hyvin nykyisissä kasvatusoloissa ympäri vuoden.

Turkistilan vuosi

Turkistilalla vuosi jakautuu kuuteen ajanjaksoon eläinten elämänrytmin ja kasvattajan töiden mukaan.

Eläinten ruokinnassa turkiseläinkasvattajat käyttävät pääosin rehukeskuksien valmistamaa tuoretta turkiseläinrehua, mutta osa kasvattajista valmistaa rehun itse. Rehu syötetään joko automaatista tai imeytetään veteen ja tarjotaan tuorerehun kaltaisena. Rehukeskukset kuuluvat järjestelmällisen rehunvalvonnan piiriin, ja niillä on oma laatujärjestelmä.

Turkistuotanto edistää ympäristön ravinnetasapainoa, sillä turkistilat ovat tehokkaita ravinteiden kierrättäjiä. Vuosittain turkistiloilta kulkeutuu fosforia ympäristöön 50–100 tonnia. Turkiselinkeinon rehun raaka-aineena käyttämän kotimaisen silakan mukana merestä kuitenkin poistuu kuitenkin fosforia yli 200 tonnia vuosittain. Kokonaisvaikutus on siis meren fosforimäärää ja rehevöitymistä vähentävä.

Maaseudulla turkistuotanto on merkittävä työllistäjä. PTT:n on tehnyt 2012 arvion alan suorasta työllistävyydestä. Arvio perustuu Tilastokeskuksen ja MTT:n eri aineistoihin sekä turkistilojen todellisiin tilinpäätöstietoihin. Laskelman mukaan suora työllistävä vaikutus laskettuna henkilötyövuosissa on noin 4 300 (2011 ja 2012). Alalla on kuitenkin paljon kausityövoimaa, joten todellisuudessa turkiselinkeinossa työskentelee huomattavasti enemmän ihmisiä kuin on henkilötyövuosia. Arviossa tarkastellaan turkiselinkeinon suoraa työllisyyttä turkistilojen, rehutehtaiden ja Saga Fursin näkökulmasta. Lisäksi otetaan huomioon tuotantopanosten hankinnan (mm. rehuraaka-aineet, palvelutoiminta, kuljetukset, investointitavarat) kautta tuleva työllisyys.

Turkiseläinkasvattajat vastaavat itsenäisesti tuotannostaan ilman valtion tukea. Tuottajan on tärkeää osata ennakoida markkinoiden muutokset ja olla hyvin selvillä, vastaako oma tuotanto kysyntää.

Suomessa turkiseläinkasvatus perustuu järjestelmälliseen koulutus- ja tutkimustyöhön eläinten käyttäytymisestä ja hyvinvoinnista sekä turkistilan ympäristöasioista. Tutkimustyöllä varmistetaan, että käytetyt kasvatusmenetelmät takaavat parhaan mahdollisen eläinten hoidon.