Turkiseläimet

Turkiseläimet ovat tuotantoeläimiä, joita on kasvatettu Suomessa jo yli 100 sukupolven ajan. Ne ovat sopeutuneet elämään ihmisten kanssa ja niiden käyttäytyminen sekä ulkonäkö ovat erilaisia kuin kaukaisilla sukulaisillaan luonnossa. Jalostuksella on keskeinen osa kasvatuksessa ja siitokseen pyritään valitsemaan parhaiten ihmisiin luottavat yksilöt.

Suomessa kasvatetaan sini- ja hopeakettuja, suomensupeja ja minkkejä. Suosituimpia kasvatettavia turkiseläimiä maassamme ovat sinikettu ja minkki.

Suomi on maailman suurin ketunnahkojen tuottaja ja Tanska puolestaan minkinnahkojen. Muita merkittäviä turkistarhausmaita ovat Hollanti, Puola ja Norja. Maailman turkistuotannosta runsas puolet tulee EU-alueelta ja Norjasta. Euroopan ulkopuolella suurin turkisten tuottaja on Kiina.

Sinikettu (Vulpes lagopus, ennen Alopex lagopus)

Sinikettujen kasvatus aloitettiin Suomessa 1920-luvulla. Sinikettu on naalin siniharmaa värimuoto ja se on yleisin kettu tarhoillamme. Sen turkki on talvella hyvin vaalea ja kesällä lähes tummanharmaa.

Tarhoilla olevat siniketut voivat olla myös osittain tai kokonaan valkoisia. Näitä kutsutaan perimästä riippuen valko- tai shadow-ketuiksi.

Tilojen sinikettu polveutuu paritetuista Alaskan ja Grönlannin siniketuista.

Koko

• kesällä täysikasvuinen naaras painaa 7–8 kg ja uros 9–10 kg. Syksyllä siniketut painavat yli 10 kg.
• eläimen pituus kuonosta hännän tyveen on 65–72 cm

Hopeakettu (Vulpes vulpes)

Hopeakettu on turkismaailman uranuurtaja ja hopeakettuturkisten suuri suosio olikin aikoinaan kimmokkeena turkistuotannon aloittamiselle. Suomessa hopeakettuja on kasvatettu jo 1910-luvulla.

Hopeakettu on yksi punaketun värimuunnoksista. Alkuaan lähes mustasta hopeaketusta on siitoseläinvalinnalla saatu hyvin hopeanharmaa kanta.

Mustan ja hopeanharmaan värin lisäksi tarhoilla on punaisia, valkoisia ja ruskeita kettuja.

Koko

• täysikasvuinen naaras painaa 4,5–6 kg ja uros 6–7 kg, syksyllä kookkaimmat 9–10 kg.
• eläimen pituus kuonosta hännän tyveen on 63–70 cm

Minkki (Neovison vison, ennen Mustela vison)

Minkki kuuluu näätäeläimiin ja on yksi maailman tärkeimmistä sekä arvostetuimmista turkiseläimistä. Se on kotoisin Pohjois-Amerikasta, jossa kasvatus aloitettiin 1880-luvun loppupuolella. Suomeen minkki tuotiin 1920-luvulla, mutta varsinainen kasvatus alkoi 1930-luvulla. Luonnonvarainen minkki ei siedä lajitovereita. Tarhaminkeille vastaavasti parikasvatus on soveltunut hyvin.

Minkin kantamuotoina pidetään Alaskan ja Quebecin minkkejä.

Tiloilla kasvatetaan minkin monia värimuunnoksia, valkoisista ja vaaleanharmaista sävyistä aina punaruskeisiin sekä mustiin. Yleisimmin tuotettuja ovat erisävyiset ruskeat minkit.

Koko

• naarat painavat 1–1,5 kg ja urokset 2–3 kg
• eläimen pituus kuonosta hännän tyveen: uros noin 44 cm ja naaras 38 cm

Suomensupi (Nyctereutes procyonoides)

Suomessa suomensupin kasvatusta kokeiltiin 1940-luvulla, mutta varsinaisesti kasvatus aloitettiin vasta 1970-luvulla. Turkin väri vaihtelee valkoisesta ja vaaleanruskeasta punaruskeaan ja lähes mustaan. Nykyään Suomi on maailman suurin suomensupinnahkojen tuottaja.

Koska tuotanto-oloissa ravintoa on tarjolla jatkuvasti, suomensupit eivät vaivu varsinaiseen talviuneen. Niiden vireys laskee kuitenkin noin 20 %. Luonnossa ravintoa on lähes mahdotonta hankkia kylmimpien kuukausien aikana ja siksi osa supeista on tuolloin talviunessa.

Koko

• suomensupin paino vaihtelee kesän 6–8 kg:sta talven yli 10 kg:aan
• täysikasvuisen suomensupin pituus 64–66 cm