Yleisimpiä sairauksia

Eläinten hyvinvointi

Eläintuotannossa on kyse suurista eläinmääristä, jolloin tiloilla löytyy aina sairastuneita, vammautuneita ja kuolleita eläimiä.  Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että sairaat ja vammautuneet eläimet tulee hoitaa. Siinä tapauksessa, ettei hoito tehoa, ne lopetetaan, ja kuolleiden eläinten ruhot hävitetään asianmukaisesti.

Turkistilojen tautitilanne vaihtelee vuosittain. Suomessa turkiseläimet ovat pääsääntöisesti terveitä; virus- ja loistauteja esiintyy harvoin. Penikointiaika koettelee emoja, ja syntymää seuraavat kymmenen päivää ovat esimerkiksi ketunpennuille erittäin tärkeitä.

Penikointi- ja imetysaikana turkiseläimet ovat alttiita myös turkistilan ulkopuolisille häiriöille (ukkonen, rankkasade, savu, matalalla lentävä lentokone).

Turkiseläinten sairauksia

Turkiseläimet voivat sairastua mm. tarttuviin tauteihin, rehuperäisiin sairauksiin, puutostauteihin tai aineenvaihdunnan häiriöihin. Kaikkien sairauksien toteamisessa ja hoitamisessa auttaa kasvattajan tekemät muistiinpanot.

Hyvä tilahygienia auttaa pitämään eläimet ja siellä työskentelevät ihmiset terveinä. Työvälineet desinfioidaan säännöllisesti joko keittämällä, säteilyn avulla tai kemiallisesti. Tilalla käytetään työvaatteita, jotka riisutaan sieltä lähdettäessä. Vieraita varten varataan kengänsuojat ja suojavaatteet, jotka hävitetään käytön jälkeen. Ruokinta-alustojen ja juomakuppien tulee olla puhtaat, erityisesti imetysaikana ja lämpimänä vuodenaikana. Syömättä jäänyt rehu poistetaan ruokintalaudalta ja verkolta. Ruokintatrukit ja -kärryt pestään päivittäin, rehun säilytysastiat jokaisen täyttökerran välillä. Lisäksi kiinnitetään huomiota luonnoneläinten ja muiden kotieläinten pääsyyn tilalle.

Virusten aiheuttamat tarttuvat taudit ovat ketuilla harvinaisia. Minkin merkittävin tauti on plasmasytoosi, joka on krooninen hitaasti etenevä virussairaus. Taudille ei tunneta ennaltaehkäisevää rokotusta eikä hoitoa. Suomalaisista minkinkasvattajista yli 70 % on testannut eläimensä plasmasytoosin varalta. Minkeillä esiintyy jossain määrin myös suolistotulehduksia kuten kampylobakteeria, joka voi tarttua myös ihmiseen.

Ketuilla esiintyvää silmätulehdusta on yleensä vaikea ennakoida. Tauti on tarttuva ja nopeasti etenevä. Silmätulehdusta sairastava kettu on hoidettava heti. Kettuja hoidetaan antibiooteilla. Mikäli hoito ei tehoa, eläin lopetetaan.

Turkiseläimillä saattaa esiintyä penikointi- ja kasvuaikana bakteerien aiheuttamia tulehduksia. Kettuemolla voi olla kohtutulehdus tai pennulla ientulehdus hampaiden vaihdon aikaan. Bakteerien aiheuttamat vaivat paranevat nopeasti eläinlääkärin määräämällä antibioottikuurilla.

Eläinten rehu on huolellisesti suunniteltua ja tasapainoista, joten puutostaudit ovat erittäin harvinaisia. Rehuperäisten häiriöiden syy voi olla rehun mikrobiologisessa tai kemiallisessa laadussa. Mikrobiperäisten häiriöiden määrä on vähentynyt teurasrehujen hapottamisen yleistyttyä teurastamoilla. Rehun säilytyksellä sekä ruokintahygienialla ja -tekniikalla on myös suuri merkitys.

Aineenvaihduntahäiriöitä esiintyy pääasiassa suurimman rasituksen aikoina. Nopeasti kasvava iso pentue saattaa viedä imettävän emon voimat. Minkillä tätä kutsutaan imetystaudiksi.

Mahdollisten tautien toteamiseksi kasvattajat voivat lähettää turkiseläinnäytteet tutkittavaksi Elintarviketurvallisuusvirastoon (Evira). Tämä nopeuttaa sairauksien selvittämistä ja eläinten tarvitseman hoidon aloittamista.

Rokotteet

Tautien ehkäisemiseksi kaikki minkit rokotetaan vuosittain ja muut turkiseläimet tautitilanteen mukaan. Evira ja STKL:n eläinlääkäri antavat rokotussuosituksia tilanteen mukaan.